fbpx

Blogi | 22.06.22

Siihen aikaan, kun äiti tietokoneen osti

Kirjoittaja Helena Kasvi on toiminut 40 vuotta Jydacom-ohjelmistojen parissa aivan niiden kehityskaaren alusta asti. Hän on aloittanut ohjelmoijana, tehnyt siinä ohessa asiakaspalvelutyötä ja sittemmin hoitanut asiakkaiden liittymä- ja yritysjärjestelyprojekteja. Hän on jäämässä eläkkeelle kesäkuun alusta alkaen ja muistelee tässä blogissa Jydacom-ohjelmistojen alkuvaiheita.

Elettiin vuotta 1982 ja helmikuuta. Mauno Koivisto oli juuri vannonut virkavalansa ja Suomi oli siirtynyt siinäkin mielessä uuteen aikakauteen Kekkosen jälkeen. Aivan uutta aikaa edustivat myös mikrotietokoneet, joita sai nyt ostaa kuka tahansa sitä varten perustetuista kaupoista. Jyväskylässäkin oli vuotta aiemmin avattu Jyväsdata Oy, jonka valikoimiin kuuluivat mm. Commodoren tietokoneet. Yritystä pyörittivät ensin kahdestaan Tuula ja Irmeli, mutta ensimmäinen myyjäkin oli juuri palkattu. Mikrotietokoneille tarjottavat ohjelmistot olivat vielä harvinaisia, mutta taulukkolaskenta- ja tekstinkäsittelyohjelmat niillekin löytyivät. Innokkaimmat harrastelijat kuitenkin jo rakentelivat pienimuotoisia pelejä ja ruokareseptien tallennusohjelmia ja jopa yritysten kirjanpitoa niillä tehtiin.

Silloinpa sai jyväskyläläinen vastavalmistunut rakennusinsinööri Juha kuningasidean; mikrotietokoneellahan voitaisiin hoitaa rakennusliikkeen taloushallintoa ja siinä samalla kerätä tietoa rakennushankkeiden kustannusten kertymisestä ja jakautumisesta TALO-80-nimikkeistöön perustuen. Voitaisiin jopa laskea hankkeen tarjous ja verrata toteutuneita kustannuksia tarjouksesta muodostettuun kustannusarvioon. Entäpäs rakentamisen aikataulutus ja määrälaskenta ja ja ja … Vain taivas tuntui olevan rajana, kun ideat sinkoilivat Juhan esittäminä. Aika moni noista ideoista on toteutettukin ja paljon muita lisäksi.

Mutta tyvestä puuhun noustaan ja Jyväsdatalla laitettiin verkot vesille, että saataisiin Basic-kieltä taitava ohjelmoija tekemään ensimmäistä sovellusta jo puolivalmiin palkanlaskennan lisäksi. Yliopistolta tähän verkkoon tarttui kaksi matematiikan ja tietojenkäsittelyopin opiskelijaa, jotka molemmat sitten otettiin tekemään ensimmäistä versiota Kustannusseuranta-ohjelmistosta. Minä olin toinen noista opiskelijoista ja hyvä ystäväni Anja toinen. Siinäpä meitä olikin sitten dynaaminen naisnelikko yhtäkkiä tekemässä ohjelmistoja niin kovin miehiselle rakennusalalle.

Miehisellekö? Ensimmäiset asiakkaamme olivat pieniä perheyrityksiä, joissa isä ja pojat rakensivat, mutta joissa äiti hoiti laskut, palkat ja kirjanpidon. Tietokone valtasikin juuri sen äidin työpöydän ja perheen miesväki sai vain katseella seurata, kuinka rätisevä matriisikirjoitin alkoi sylkeä palkka- ja tuloslaskelmia. Reskontrien avulla seurattiin rahavirtoja, mutta laskut ja palkat maksettiin vielä pitkään käymällä pankissa viemässä pankkisiirrot ja hakemassa tiliotteet kirjanpitoon käsin naputeltaviksi.

Ensimmäisissä mikrotietokoneissa oli vielä kovin vähän tallennustilaa ja muistia, mutta sentään disketti (se lerppu) oli jo keksitty. Tilikauden kirjanpitoa varten tarvittiin neljä diskettiä (yksi jokaiselle neljännesvuodelle) ja yksi vuosilevy, joille kunkin disketin tiedot kumuloitiin tuloslaskelman ja taseen tulostamista varten. Palkkalevykkeellä oli tilaa vain sadalle työntekijälle per vuosi (numerointi juoksi ykkösestä 99:ään) ja kaikki tarvittavat päivämäärät oli pakko tallettaa kuudella numerolla (esim. 310682) tilan säästämiseksi. Tästäpä saatiinkin sitten parikymmentä vuotta myöhemmin aikaiseksi ihan millenium-kriisi. Ei kai kukaan tosissaan silloin uskonut, että vuonna 1982 koodattu ohjelma olisi käytössä vielä vuonna 2000. eihän?

Itse laitteet olivat painavia ja kömpelöitä. Ergonomiasta oli turha puhua, kun näyttö, keskusyksikkö ja näppäimistö oli pakattu kaikki samaan peltilaatikkoon. Kuvaruutu oli sellainen 10-tuumainen ja mustalla pohjalla vilkkui virheitä kirjaimia. Oli silloin kannettaviakin tietokoneita; näppäimistö kääntyi kätevästi näytön suojaksi ja laatikon kylkeen oli niitattu kantokahva. Painoa oli vain sitten niin paljon, että kutsuimme noita koneita ”raahattaviksi”.  Ensimmäiset mikrotietokoneet eivät myöskään olleet kovin halpoja. Kemiläinen pitkäaikainen asiakkaamme muistelikin myöhemmin, että hän hankki samana vuonna tietokoneen ohjelmistoineen sekä rakennusnosturin. Hintalappu oli molemmissa silloin sama, mutta nosturi oli käytössä vielä vuosikausia sen jälkeen, kun tuo tietokone oli jo heitetty vanhentuneena nurkkaan.

Kaikilla eri laitevalmistajilla oli aluksi oma käyttöjärjestelmänsä. Toisen koneen disketti ei käynytkään toiseen koneeseen ja sama päti ohjelmakoodeihin. Vasta sitten, kun ”suuri sininen” IBM julkaisi oman versionsa Personal Computerista ja valitsi siihen käyttöjärjestelmäksi Microsoftin MS-DOSin, saatiin aikaiseksi jonkinlainen standardi, jota muutkin laitevalmistajat alkoivat noudattaa.  Tässä vaiheessa suomalainen Nokiakin julkaisi oman MikroMikko 2 -koneensa, joka oli IBM-yhteensopiva ja jossa oli vallankumouksellinen valkopohjainen näyttö ja sillä mustat kirjaimet.

Tähän asti mikrotietokoneissa oli ollut kaksi levykeasemaa, A: ja B:. A:-asemaan laitettiin levyke, jossa oli käyttöjärjestelmä ja haluttu ohjelmisto. B:-asemaan laitettiin tiedostolevyke, jonne ohjelmistolla syötetyt tiedot tallennettiin. Voi sitä onnen päivää, kun MikroMikkoon tuli ensimmäinen kovalevy, taisi olla kooltaan 5 tai 10 megatavua. Nyt tälle uudelle C:-asemalle voitiin tallettaa kaikki halutut ohjelmat ja lisäksi sinne mahtuivat myös tallennettavat tiedot. Levykeasemia tarvittiin enää vain ohjelmaversioiden päivittämiseen ja tiedostojen varmuuskopiointiin.

Tietokonetta käskettiin erilaisilla komennoilla, jotka tulivat kyllä asiakkaillemme tutuiksi. Ruudulla näkyi komentokehote C:>, sen perään kirjoitettiin PL, kun haluttiin käynnistää palkanlaskenta, KS kun haluttiin käynnistää Kustannusseuranta, OR ja MR reskontrille jne. Kun tehtiin varmuuskopioita, kirjoitettiin esim. komento COPY PL*.REK A:, jolloin kaikki palkkoihin liittyvät tiedostot siirtyivät kovalevyltä A-asemassa olevalle disketille. Muitakin komentoja tarvittiin, kuten DIR, CD ja TYPE. DELETE-komentoa emme kuitenkaan tohtineet asiakkaillemme kertoa lainkaan, varmuuden vuoksi.

Asiakastuki toimi vain puhelimitse ja myös me ohjelmoijat siinä muun työn ohessa opastimme asiakkaita ohjelmistojen käytössä ja virhetilanteiden ratkaisuissa. Hauskoja tilanteita syntyi usein, kun epävarmaa asiakasta neuvottiin vaikkapa tuon em. COPY-komennon kirjoittamisessa. C niin kuin Celsius, O niin kuin Olli, P niin kuin Pekka, Y niin kuin Yrjö, välilyönti, P niin kuin Pekka … Tässä vaiheessa asiakas pyysi, että älä mene noin nopeasti ja sitten hidastettiin tahtia.  Kun kirjoitettu komento sitten antoikin virheen Syntax Error, piti asiakasta pyytää luettelemaan kirjoittamansa komento merkki merkiltä ja eihän siinä mitään vikaa tuntunut olevan. Lopulta selvisi, että asiakas olikin kirjoittanut yhden tyhjän merkin sijasta ruudulle kokonaisen sanan VÄLILYÖNTI. Sen jälkeen opimme neuvomaan, että välilyönti tarkoittaa sen pitkän näppäimen painallusta näppäimistön alareunasta.

Jos tuli vastaan ihan ylipääsemätön ongelma, pyysimme asiakasta toimittamaan tuolla edellä mainitulla tavalla otetun tiedostojen varmuuskopion meille katsottavaksi. Levyke postiin ja sitten muutamaksi päiväksi kyseinen ohjelma käyttökieltoon. Ongelmat selvisivät, kun saimme kopioidulta levykkeeltä tutkia, mikä bitti oli mennyt poikittain ja missä. Korjaus tehtiin levykkeelle ja palautettiin taas postitse asiakkaalle. Tässäkin kannatti miettiä, millä tavalla levykkeen pyysi meille lähettämään. Kerran tuli sanottua vain, että lähetä tiedostolevykkeen kopio meille tutkittavaksi. Posti toi sitten meille kirjekuoren, jossa oli yksi A4 ja sillä valokopio kyseisestä disketistä. Ihan emme tuolta kopiolta virhettä pystyneet selvittämään.

Jyväskyläläisiä ja lähiseutujen asiakkaita palvelimme myös henkilökohtaisesti paikan päällä käymällä. Ja Matkahuollon kautta disketin sai perille jopa saman päivän aikana. Kerrankin juoksutin linja-autoasemalle Lahteen menevään autoon diskettipaketin heinolalaiselle asiakkaallemme vain saatesanoilla, että paketti tullaan noutamaan asemalta henkilökohtaisesti. Kuljettaja nakkasi paketin kojelaudan päälle ja asiakas sai tarvitsemansa korjauksen jo parin tunnin päästä. Tavallinen postikin silloin toimi niin, että seuraavana päivänä paketti oli yleensä perillä. Viimeisimpiä lähetyksiä kiikutimme joskus iltamyöhällä suoraan Postin lajittelukeskukseen, kun kaikki kaupungin postilaatikot oli jo ehditty käydä tyhjentämässä.

Uusia ohjelmistoversioita toimitimme yleensä pari kertaa vuodessa. Marraskuussa elimme jännityksessä, kun odotimme Verohallinnon punakantista vihkosta, jossa kerrottiin seuraavana vuonna noudatettavat ennakonpidätystaulukot. Nuo taulukot piti koodata palkkaohjelmaan pikaisesti ja lähettää asiakkaille ennen vuodenvaihdetta käytettäväksi tammikuun ensimmäisessä palkanlaskennassa. Tästä ruljanssista päästiin eroon vasta sitten kun prosenttiperusteiset verokortit tulorajoineen otettiin käyttöön. Eipä sillä, että uudet verokortit olisivat olleet sen helpompia; oli erikseen kortit palkansaajille, opiskelijoille ja freelancereille, oli kiinteää, jaksokohtaista ja kumulatiivista pidätystä.  Veropäivien kertymistä seurattiin ja usein saimme asiakkailta puheluita, joissa ihmeteltiin isoa pidätystä ja kysyttiin neuvoa pidätyksen pienentämiseen, koska ”eihän meidän pojilta voi näin paljon veroa ottaa”. Kylläpä se verottaja taitaa omansa ottaa, ennemmin tai myöhemmin, vaikka palkanlaskijaa kuinka säälittäisi iso ennakonpidätys.

Ohjelmistoversioiden mukana toimitimme myös käyttöohjeisiin päivitykset. Joskus vain muuttuneet sivut ja silloin tällöin myös kokonaiset mapilliset paperia. Olimme teetättäneet silloin jopa omat, harmaat kotelolliset mapit, joissa käyttöohjepumaskaa oli hyvä säilyttää ja lehteillä. Käyttöohjeet meille teki paikallinen kopiolaitos, mutta versiomuutokset sisältävät disketit kopioimme ihan itse. Meillä oli versiopäivitysten aikaan aina kopiointitalkoot, joissa kukin osallistuja käskytti paria-kolmea konetta ja vaihtoi disketin aina uuteen edellisen valmistuttua. Kun jossain vaiheessa markkinoille ja koneisiin tulivat ns. ”korput” eli kovaan muovikuoreen pakatut pienemmät disketit, meille hankittiin kone, joka osasi sylkeä uumenistaan alkuperäisen levykkeen kopioita n. 20 kpl tunnissa. Se oli edistystä se.

Tietoverkkojen maailmaan siirryimme vähitellen 90-luvun vaihteessa, kun pankit ottivat käyttöön yhteiset standardit erilaisten aineistojen toimittamiseen. Oli LMP ostolaskuille, TSU palkoille, KTL viitesuorituksille ja TITO tiliotteille. Joka aamu pankeista noudettiin tilien saldot ja sitten maksettiin ostolaskuja sitä mukaa kuin tilillä riitti katetta. Tietoliikenne hoidettiin puhelinverkossa ja modeemithan ne hommat hoitivat, tutulla vinkunallaan. Erään kerran asiakas valitti, että tietoliikenneyhteydet eivät toimi kunnolla ja meiltä lähti tekninen asiantuntija paikan päälle katsomaan, missä vika piilee. Ajettuaan 400 km asiakkaan luokse asiantuntijamme siirsi modeemin puhelinjohdon pistokkeesta toiseen ja vika korjautui sillä. Muutenkin toimitustiimimme jäsenet olivat lähes joka päivä tien päällä viemässä laitteita ja kouluttamassa ohjelmistoja asiakkaillemme. Kai tuo autoilu oli keväisin ja kesällä ihan leppoisaa, mutta syksyn ja talven pimeillä ja liukkailla teillä ei ihan niin miellyttävää.

Windowskin teki tuloaan ja tähän uuteen maailmaan siirryimme heti 90-luvun loppupuolella, kun olimme selvinneet kitkutellen laman kurimuksesta. Näytöille ilmestyivät värit ja hiiren käyttöä piti ihan opetella, vaikkapa sitten pasianssia tai Tetristä pelaamalla. Muistanpa noilta ajoilta erään asiakkaamme toimitusjohtajan, jolle piti hankkia isompi työpöytä, kun aikaisemmalla ei mahtunut hiirtä tarpeeksi laajasti liikuttelemaan.

2000-luvulla kehitys onkin ollut huimaa. Tulivat CD:t ja muistitikut, litteät näytöt ja kevyet kannettavat. Ohjelmistot siirtyivät asiakkaiden omilta koneilta palvelinsaleihin ja pilveen, joissa tallennustilaa riittää. Internet räjäytti tietojen siirron ja se onkin nykyään nopeaa ja langatonta. Uusia ohjelmistoversiota voimme päivittää vaikkapa jokaisena päivänä ja kaikki tapahtuu asiakkailtamme näkymättömissä. Ei tule enää sitä tilannetta, jossa kouluttajamme pyysi asiakasta lataamaan uudet virheet netistä – tarkoittaen tietysti uusia versioita. Onneksi korjausten päivittäminen tapahtuu nykyään pikaisesti, usein jo seuraavana yönä virheen havaitsemisesta.

On ollut antoisaa seurata 40 vuoden ajan suomalaisen rakennusalan digitalisoitumista tähän pisteeseen ja se mikä on varmaa, niin kehitys ei tähän pysähdy.  Rakennusliikkeiden henkilöstölle joudutaan vielä hankkimaan monen monta uutta ja tehokkaampaa tietokonetta ja mobiililaitetta sekä toimistolla että työmailla käytettäväksi. Myös ohjelmistojen käytön tehostaminen ja uusien käyttöönottaminen on rakennusliikkeissä arkipäivää.

Minulle on kuitenkin tullut aika hypätä kehityksen oravanpyörästä pois ja jäädä nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistä. Yrityksemme nimikin on vaihtunut Jyväsdatasta Jydacomiin, EVRYyn ja TietoEVRYyyn ja nyt on ympyrä sulkeutunut, kun olemme taas Jydacom Oy. Ohjelmistojen tunnuksena on onneksi säilynyt kautta vuosien tuttu sinioranssi JD ja Jydacom. Jäätte hyviin käsiin, sillä osaava porukkamme huolehtii teistä tulevaisuudessakin, vaikka meistä alkuperäisistä ”datalaisista” osa on jo jäänyt eläkkeelle ja muitakin minun lisäkseni jää seuraavina vuosina. Olemme yrittäneet siirtää Jydacomin me-hengen ja tinkimättömän palvelualttiuden eteenpäin nuoremmille kollegoillemme ja mielestämme olemme siinä onnistuneetkin. Toivotankin kaikille asiakkaillemme työntäyteisiä rakentamisvuosia ja menestyksellistä liiketoimintaa, jossa apuna ovat jatkossakin Jydacomin kehittyvät ohjelmistot ja osaava henkilöstö.


  • Tutustu tästä tarkemmin tietosuojaselosteeseemme. Lomakkeen täyttämisen myötä tulemme käsittelemään henkilötietojasi. Käytämme tietojasi kohdennettuihin sähköpostimarkkinointeihin ja relevantteihin tapahtumakutsuihin. Älä pelkää, emme lähetä viestejä paljoa.

Pyydä tarjous

Vaihe 1 / 4

Pyydä esittely


  • Tutustu tästä tarkemmin tietosuojaselosteeseemme. Lomakkeen täyttämisen myötä tulemme käsittelemään henkilötietojasi. Käytämme tietojasi kohdennettuihin sähköpostimarkkinointeihin ja relevantteihin tapahtumakutsuihin. Älä pelkää, emme lähetä viestejä paljoa.

Tilaa tuote-esite

  • Täytä alla oleva lomake tiedoillasi ja lähetämme tuote-esitteen sinulle sähköpostitse


  • Tutustu tästä tarkemmin tietosuojaselosteeseemme. Lomakkeen täyttämisen myötä tulemme käsittelemään henkilötietojasi. Käytämme tietojasi kohdennettuihin sähköpostimarkkinointeihin ja relevantteihin tapahtumakutsuihin. Älä pelkää, emme lähetä viestejä paljoa.

Tilaa tuote-esite_TESTI

  • Täytä alla oleva lomake tiedoillasi ja lähetämme tuote-esitteen sinulle sähköpostitse


  • Tutustu tästä tarkemmin tietosuojaselosteeseemme. Lomakkeen täyttämisen myötä tulemme käsittelemään henkilötietojasi. Käytämme tietojasi kohdennettuihin sähköpostimarkkinointeihin ja relevantteihin tapahtumakutsuihin. Älä pelkää, emme lähetä viestejä paljoa.

Tilaa tuote-esite_OG_Backup

  • Täytä alla oleva lomake tiedoillasi ja lähetämme tuote-esitteen sinulle sähköpostitse


  • Tutustu tästä tarkemmin tietosuojaselosteeseemme. Lomakkeen täyttämisen myötä tulemme käsittelemään henkilötietojasi. Käytämme tietojasi kohdennettuihin sähköpostimarkkinointeihin ja relevantteihin tapahtumakutsuihin. Älä pelkää, emme lähetä viestejä paljoa.

  • Hidden

Jydacomin käyttäjä nukkuu yönsä hyvin

Käytössä syksyn 2021 tunnettuuskampanjan laskeutumissivulla
Nukutko hyvin?(Pakollinen)

KIINNOSTUITKO, KERROMME MIELELLÄMME LISÄÄ!

Soita 040 450 3800

tai anna meidän ottaa Sinuun yhteyttä